Joitakin vuosia sitten amerikkalaismies ja hänen adoptiopoikansa ammuskelivat ihmisiä sattumanvaraisesti bensa-asemilla. He tähtäsivät autosta, johon oli taakse tehty reikä. En muista, oliko heillä erityinen missio vai leikkivätkö he vain kepeästi Fortunaa. Koska muistan yksityiskohdat luultavasti väärin eikä minulla ole aavistustakaan osavaltiosta ja vuodesta, eksyin googlatessani ihan muualle. Luin "tosikertomuksia" maailmalta. Yhdessä tosikertomuksessa poliisi pysäytti auton, koska se kulki jotenkin väärin. Kun kuljettaja riisui poliisin käskystä aurinkolasinsa, paljastui, ettei hänellä ollut silmiä lainkaan. Hän oli menettänyt silmänsä räjähdyksessä.Toisessa kertomuksessa mies sytytti puun palamaan ja hälytti palokunnan paikalle. Oikeastaan mies halusi vain saada kissansa alas toisesta puusta, mutta koska oli arvellut, ettei palokunta sellaisesta syystä tulisi paikalle, hän roihautti lähipuun liekkeihin. Palokunta sammutti tulen mutta kieltäytyi hakemasta kissaa. Miehen pitäisi odotella, kunnes kissan tulee nälkä, sanoi joku palomiehistä. Tämän kuultuaan mies suuttui ja alkoi ampua palomiehiä ja muitakin tielle osuvia.
Luen mielelläni tällaisia tarinoita, jotka eivät ole uutisia. Keräilen niitä koulukäyttöön. Niistä syntyy keskustelua sattumasta ja moraalista ja näkökulmaharjoittelua ainekirjoituksiin, mitä vain, vaikka peiteväritöitä. Palava puu näyttää hienolta. Palavat lastenvaunutkin näyttävät. Näin kerran sellaiset takapihallani. Oli lunta, pakkasta, sinisenmusta iltataivas ja vahvat liekit pyörien päällä. Vaunut olivat Augustin. Hän itse oli kotona. Olen kirjoittanut tästä todennäköisesti ennenkin. Näkymä takapihalla oli järkyttävän kaunis, vangitseva. Sytyttäjä ei koskaan paljastunut.
Istuin kampaajalla. Hän leikkasi minun hiuksistani muutaman kuukauden pois. Ensimmäisestä yhteisestä joulukuusestamme leikkasin latvan pois, että se mahtuisi pystyyn. O katsoi minua liki järkyttyneenä: Leikkasit vuosikasvaimen pois? Niin kuin olisin tappanut ihmisen tai olisin ollut se antiikin mytologian kohtalotar, jonka tehtävä oli leikata elämänlanka poikki. Ei niin voi tehdä, sanoi Tarukin. Seuraavina vuosina jätin latvan rauhaan. Ensimmäinen kuusi, se pahoinpidelty, seisoi paperikorissa, kun meillä ei ollut jalkaa sille. Vain kerran se kaatui.
Onko näin hyvä? kysyi kampaaja ja näytti pienellä peilillä niskaani. Hyvä on, sanoin minä, niin kuin aina, koska en tiedä, miltä niskani on ennen näyttänyt ja miltä sen pitäisi nyt näyttää. Ja mihin toimenpiteisiin kampaaja ryhtyisi, jos sanoisin, että ei ole hyvä?
Aina ja August lähtivät Helsinkiin. Minä aioin kävellä Rekolan kirpputorille, mutta maa oli sellaisessa sohjossa, että käännyin Alepasta kodin suuntaan.
54 kommenttia:
Koska näet painostavia unia ja harhailet opetusmateriaalinhankintatarkoituksessa oudoissa blogeissa suosittelen lämpöisesti blogia TYWKIWDBI, eli "Things You Wouldn't Know If We Didn't Blog Incessantly", opettajan työ siinä amerikaksi määriteltynä, joskin sanan "Blog" voisi ammatillisista syistä korvata verbillä "Teach". Sieltä tämäkin öinen painostava tunne on peräisin:
http://tywkiwdbi.blogspot.com/2009/11/ever-felt-crushing-pressure-on-your.html
Oppilaasi varmaan pitäisivät myös kuvasarjasta kobrasta, joka oli piiloutunut intiassa vessanpöntön huulloksen, se josta välistä vettä tulee, siis pöntön, ei ihmisen, rakoon, ja nosti päänsä esille juuri kun henkilö oli valmistautunut kansantuotteen tuottamiseen. Henkilö haki lekan ja pirstoi posliinin sirpaleiksi.
Minnesotalainen bloginpitäjä on aika tuottelias, päivässä kertyy useita juttuja ällisteltäviksi.
sanavahvistus on weist.
Oijoi. Kävin tuota blogia vähän vilkuilemassa ja jäin heti tuijottamaan lumotuneena kuvaa hopeanvärisestä sammakosta. Olet oikeassa, Kaviaari, juuri tuollaisia juttuja oppilaani rakastavat. Kiitos! Kyllä nyt taas peruskoululaisten opetus on hyvissä käsissä.
Bloomingtonissa (USA) eräs kolmihenkinen perhe pidätettiin, koska he olivat syöneet yön aikana hotellihuoneestaan kokolattiamaton !
Istanbulissa eräässä Puddin' Shopin likellä olevassa halvassa hotellissa asui mies joka seurusteli narttukoiransa kanssa; koira pukeutui naisen vaatteisiin ja miehen ja koiran suhde oli luonteeltaan fyysinen!
Eräs psykosomaattisista syistä eläkkeelle tuupattu suomalainen bloginpitäjä luuli keskustelevansa vaikka ainoastaan jankutti !
Vuonna 1958 zürichiläisen eläintarhan urosnorsu nimeltä Chang söi suuhunsa eläintarhan naispuolisen virkailijan; norsutarhan lattialta löydettiin naisen käsi ja varvas, ja luonnollista tietä ilmaantui taivasalle myöhemmin norsun suoliston läpikäyneitä naisen vaatteita, laukku ja hattu. Nainen itse on tietymättömissä !
Kuortanelainen keski-ikäinen mieshenkilö teki presidentti Tarja Halosen 2 x 6 metrin kokoisen muotokuvan käyttäen siihen 42 000 metallista olut- ja virvoitusjuomapullon korkkia . Työtä säilytetään presidentin kanslian varastossa !
Suomalainen hirvenmetsästäjä luuli toista metsästäjää hirveksi ja ampui tämän kuoliaaksi !
Edinburghilainen pankkivirkailija Geoffrey S. Williams meni niskasäryn vuoksi lääkäriin. Röntgenkuvasta ilmeni, että hänellä oli kuudennen ja seitsemännen niskanikaman välissä koteloituneena räjähtämätön II maailmansodan aikainen kevyen kranaatinheittimen kranaatti , vaikka hän on syntynyt vasta II maailmansodan jälkeen !
Mangaloressa Intiassa perheenisä katosi ja hänen luultiin menehtyneen . Selvisi kuitenkin, että hän oli piilotellut koko kuuden vuoden kateissaoloaikansa perheen käyttämässä ulkokäymälässä !
Onkohan minullakin niskassa II maailmansodan aikainen kevyen kranaatinheittimen kranaatti? Niska niin naksuu. Kokolattiamattoa en tunnusta syöneeni. Mitä täällä vihjaillaan? En ole mikään pipipää. Eläkkeelle minua on tuupattu monesti ja muutenkin, mutta minäpä olen tuupannut takaisin (ilman väkivaltaa) ja keskustellut taas. Minä en jankuta, minä korkeintaan jaanaan, mikä on älyllistä puuhaa. Monet ihmiset ja eräät eläimetkin ovat pitäneet minun kanssani käymiään keskusteluja antoisina!
Norsun sisään joutuminen on minulle tuttua. Ei sillä kyllä naisen vaatteita ollut päällään, mutta muuten juttu meni, niin kuin kerrotaan. Suhteemme oli ehkä pintaluonteeltaan fyysinen, mutta hän, joka pysähtyy pintaan, näkee vain pinnan. Pohjaltaan suhteemme oli eritoten vakavasti psyykkinen.
Menneisyyteni ulkokäymäläkokemukset osuvat monilta kohdin kipupisteisiini. Vain hirveä, alhainen luonne saattaa niitä pilkata. En näistä asioista mielelläni puhu. Sen tietävät vain mustat kyyneleet ja Tuomari Nurmio, juuri nyt.
Mitä mitä mitä?
Nurmio ruvennut siellä norsun pötsissä oikeen silleen karibialaiseksi? Vai ymmärsinkö oikein nyt tässä?
Siis onko se Nurmio tehnyt tämän näin, kuubalaisen vastineen Unto Monoselle? Siis joko traditionaalista cubanaa, modernimpaa tai andalusialaisittain?
Kyllä sinä Moose mustat kyyneleet tiedät. Sinä olet selvästi kyynelihmisiä, te espanjalaiset olette.
Mutta siis juu: Nurmiohan se siellä Norsun sisällä soitteli ja lauloi, en kiellä. Kevyttä patetiaa, mikä minua sinne vatsaan vetikin.
Kohta alkaa Turgenevin "Isät ja pojat", joka on aika hauska sekin. Alkukuvissa hienot venäläiskädet saksivat ruusuja. Viime kerralla oli kaksintaistelukin. Ah! Kunpa joku syöksyisi jokeen tänään.
Norsuista ja kranaateista en pääse kärryille, mutta Mustat kyyneleet on upea kappale minun mielestäni ainakin. Minun kampaajani ei koskaan puhu mitään, leikkaa ja kampaa täydellisessä hiljaisuudessa. Aluksi se ahdisti minua, sitten totuin, nyt jo nautin hiljaisuudesta. Usein suljen simät ja kuuntelen saksien naksutusta. Kaikkea ne kampaajatkin ihmisten päistä näkevät varmaan. Välillä pelkään päänahastani löytyvän täitä. Lapsena kerran oli eikä ikinä sen jälkeen enää, mutta häpeä on jäänyt syvälle.
Täit, niin - eikö juuri hiljan mainostettu uusia, entistä reippaampia ja vastustuskykyisempiä täitä? Saa niiden ajatteleminen minussakin aikaan kiihkeähköä tunne-elämää, vaikken koskaan ole läheisesti tutustunut. Jokseenkin joka vuosi koulussa on täiaika ja huomaan kyllä neuvovani matikan tehtäviä tavallista kauempaa, jos tiedän jonkun täilliseksi.
Minä en ole koskaan oppinut, mikä on se luonteva ilme kasvoilla, kun joutuu kampaajalla tuijottamaan omaa kuvaansa.
Kyynelten tulee olla mustia kuin eebenpuu, ei niistä muuten mihinkään ole. Juu - olihan se Nurmio tämän puolisalaa päässyt jossain välissä tekemään, ja pienellä haeskelulla löytyy netistäkin kuunneltavaksi jotakuinkin kokonaan. Ei kyllä hevin samaksi tuntisi.
Turgenev taas ei tainnut Sapelitanssin ja Kevätuhrin jälkeen säveltää mitään kunnollista.
"Voihan sen onneksi peittää hatulla" - näin vastataan parturin kyselyihin että tuliko tukasta nyt mieluinen ja miltäs se niska siellä oikein.
Kovin erilainen sovitus noista kyyneleistä on tällä Tuomari Nurmion uuden boksin levyllä. Jos sopii sanoa, että yhtaikaa letkeämpi ja traagisempi, sanon niin.
Telkkari-Turgenevissa oli tarkkailtava, näyttikö yksi Pavel siltä, että kasvot ovat hyväntuoksuiset, niin kuin sävellyksessä sanottiin.
Hiuksista olen sitä mieltä, että jos sellaisia on, hattu on tarpeeton.
Nurmiston osalta peruskysymys kuitenkin on se ikuinen: miten latinalaisesti ja mustasti värisee kyynelkanava miehellä, joka tunnistettaessa tuijottaa ikkunanpokaa kuin suomalaienn paikallispoliitikko televisiotentissä (viittaan nyt täällä joskus olleeseen todistajanlausuntoon Nurmon fanipolitiikasta). Ja kertooko se jotain, että jos tehdään isänpäiväversio niin sinne valutetaan hunaja ja mustuus, mutta netissä tulkinta on kuin koulun joulujuhlassa?
Taiteilijuuden kannalta olennaisia asioita.
Kyynelten osaltahan asia on niin, että mitä paikallispoliitikommin tuijottaa ikkunanpokaa aseman minuuttibaarissa, sitä mustempia kyyneliä vuodattaa, kun vuodattamaan ryhtyy. Eivät siinä latinalaiset siirapin ja hunajan itkijät kuule pärjää alkuunkaan, kun suomalaisen rock-muusikon silmäkulmasta tirahtelee sysimustaa suolavettä. Ne ovat suomalaiset poliitikotkin intohimoisia miehiä ja naisia. Tiedäthän sinä: Matti Vanhanen ja Tanja. Heidän intohimonsa ei ole mitään kastanjanruskeaa laimennetta. Saulillakin on se nätti nuori rouva, varmaan pikimusta sisältä.
Ja kuka sitä nyt netissä koko mustuuttaan näyttää, höh? Isänpäivät ovat sitä varten.
Kuvan herttakuningas juoksee musta kalu paljaana, nuoli kädessä kohti... mitä?
Itse asiassa en edes tiedä, kuka tuo iloinen mustakaluinen juoksentelija on. Kortit ovat jonkinsorttisesta pornokorttipakasta. Toki kun olen sivistynyt ihminen, kuvat liittyvät antiikin myytteihin. Ostin pari vuotta sitten Kreikasta. Ostin saman tien kaksi muutakin turistikorttipakkaa, mutta silmääni miellyttävät eniten nuo pornopakan hahmot.
Lääketieteen ja kirurgian opintojeni pohjalta en voi olla puuttumatta tähän kuningasta koskevaan diskurssinpoikaseen: on kenties tyypillistä, mutta kuitenkin virheellistä, sekoittaa miehen lisääntymisorgaani ja vaikea palleatyrä keskenään; koen tässä tapahtuneen juuri tällä tavoin. Edelleen kehottaisin kiinnittämää huomiota siihen, että tällä "kuninkaaksi" mainitulla henkilöllä on paha notkoselkä sekä alaraajojoissa kenties lapsuudessa ilmenneitä kasvuhäiriöitä, jotka ilmenevät tämän myötätuntomme ansaitsevan juoksijan alaraajojen erilaisina pituuksina. Hänen oikea jalkansa on huomattavasti vasenta pidempi, näin erityisesti reisiluiden osalta.
Voi hyvä ihme, mistä minäkään voin kaikista menneistä miehistäni olla varma, oliko niillä sittenkin palleatyrä vain?
Notkoselästä voisi ehkä päätellä juoksijan olympiatasoiseksi tyttötelinevoimistelijaksi. Ainakin 70-luvulla niillä oli notkoselät. Mutta kun sinun lääketieteellinen katseesi heti erottaa raajojen eriparisuuden, on sitten varmaan kuitenkin kyse vammaisolympialaisista. Keihäänheitto lienee lajina.
Jos tarkastellaan kuvan miesparkaa. havaitaan lisäksi että hänen rintakehänsä on jotenkin vääntynyt, koska oikea rintalihas (ja nänni) sijaitsevat lähestulkoon kainalossa ja vasen rintalihas (ja nänni) siinä missä normaalisti kehittyneessä ihmisvartalossa sijaitsee oikea rintalihas (ja nänni). Oikea käsivarsi on täysin surkastunut, vailla minkäänlaista lihaksistoa. Vasemmassa käsivarressa paha tapaus harvinaista ihosairautta (ns. elefanttitauti), joka saa ihokudoksen kasvamaan sairaalloisesti ja roikkumaan kuin märkä vaate.
Uskoisin ettei kysessä ole vammaisurheilija, vaan henkilö, joka yrittää (katkenneen) keihään avulla päättää maiset kärsimyksensä. En ota eettisesti kantaa siihen, tekeekö hän tässä oikein, se on laajemman eettisen keskustelun aihepiiristöön kuuluva asia.
Mutta blogithan ovat erinomainen paikka pohtia eettisiä kysymyksiä ja keskustella!
Minua huolettaa miespolon mielentila. Hän ei edes hahmota, missä suunnin hänen oma vatsansa, sydämensä tai muu lävistettävä on. Hän ei näe itseään. Hän juoksee itsensä ohi. Minusta tämä on eettisesti arveluttavaa ja kertoo politiikan mädännäisyydestä. Mihin ovat taas veromarkkamme joutuneet? Eivät selvästikään nuorten mielenterveystyön ja muun liikunnan edistämiseen!
Kyseessä saattaa tosin olla nuori maahanmuuttajamies, joka juuri pikkutytölle ympärileikkauksen suoritettuaan uhkailee valtaväestön edustajia terävällä asellaan, vaatien asiattomasti etuisuuksia vähistä varoistamme.
Se kyllä selittäisi nänni- ja surkastuma-asian. Tänne tuovat mukanaan elefanttitautejaan. Ties vaikka pyrkisi ympärileikkaamaan myös valtaväestön edustajia.
Tästä asiasta pitäisi keskustella paljon nykyistä enemmän.
Ja kaikkia osapuolia kunnioittaen. Kuitenkin kriittisesti.
Uskoisin että kallista nänninsiirtely- ja tyrähoitoa aletaan taas tässäkin tapauksessa jonkin yliopistollisen keskussairaalan taholta antamaan, vaikka valtaväestö jonottaa räntäsateessa sikainfluenssapiikkejä, siis ne onnekkaat jotka eivät vielä ole suorilta jaloilta siihen menehtyneet.
Amnestyn jäsenyydellä ei sitten tartte leuhkia, se mitään keskustelua.
Vitsit, muta vaan yhtäkkiä viskattiin täältä ulos. Varmaan joku mamuvakoilusysteemi. Niillä on just semmoisia.
Ei muta kuin mut.
Amnestyn jäsenet muuten voisivat tulla luokkaani puhumaan. Vierailijaa olen yrittänyt sieltä saada, muttei ne mitään, nauravat varmaan vaan partaansa valtaväestön edustajille ja hyysäävät niitä ulkomaan vankejaan.
Eboniitinmustaa mutaa, näinhän se menee. Valtaväestön edustajana lensit uloskin vielä? Onko tämä oikein?
Juu, ja kyllä se sikainfluenssa-asia sitten on hirmuinen. Meitäkään opettajia, valtaväestön avainryhmää, eu rokotetam, kun kaikki rahat käytetään niihin tyräleikkauksiin. On tästä opettajainhuoneessa keskusteltu, ärhäkästikin.
Voisin kyllä koota vangittavien kotimaisten kirjailijoitten listan, se olisi helppoa. Vainottaisiin vähän niitä ja heitettäisiin tyrmään syömään mätiä kalanpäitä. Ja kirjoituskielto, tai ulkomaille marttyyreiksi. Veikkaan että idea saisi kannatusta.
"Eu rokotetam" ei muuten sitten kerro, että olisin hullu tai humalassa. Kirjoitan vain pimeässä huoneessa. Sähkötkin viedään valtaväestöltä vähitellen.
Sytkärin valossa suomipoika joutuu vaatimattoman leipäkyrsänsä syömään. Näin se on aina ollut.
Se olisi loistava idea! Aina kannattaa suosia kotimaisuutta, jos voi. Minullakin olisi ehdokkaita tyrmäkirjailijoiksi. Kaikki varmaan riemuisasti osallistuisivat vainoamiseen. Me suomalaiset osaamme yhteistyön, talvisodan hengessä.
Ei opettajapiireissä tyrää ole, noin isommin? Sillä konstin sitä ujuttautuisi valtaväestönkin rinryhmän edustaja asianmukaisen hoidon piiriin, ei kai enää nykyään muuten.
Kyllä siinä monen kasvissyöjähienostelijakirjailijan hymy hyytyisi, kun mätiä kalanpäitä vaan annettaisiin.
"rinryhmä" on pimeässä kirjoitettu "riskiryhmä".
Sankarikirjailijoiden hymniäkin olisi jo valmiina:
Santarmit ranteisiin raudat lyö
Et missään saa viivähtää
Koirat niskaasi hengittää
tähtää kiiltävän piipun suu
Kannet arkkuusi valmistuu
Meinaan että jäisi moni turha kirja kirjoittamatta tai ainakin julkaisematta jos koira niskaan hengittäisi.
Tyrää on semmoisilla nuorilla opettajilla huolettavan paljon. Koettavat, raukat, sitä piilotella. Ja sitä elefanttitautia on itse asiassa melkein kaikilla opettajilla. Tarttuu vissiin niistä ulkomaalaisten penskoista, ja ne uudet täitkin. Yhtään en ihmettele, että valtaväestön edustajat tahtovat lapsensa toisiin kouluihin.
Elefantteja, täitä, tyrää... Joskus tunsin kutsumusta ryhtä opettajaksi. Vain vaivoin sain tuon mielitekoni painumaan unohduksiin. Nyt olen siitä kiitollinen.
Joo, se on vaikea kirjoittaa, kun koira hengittää niskaan. Minullakin usein semmoinen iso musta mamukoira tuolla olkapään takana läähättää ja katsoo minua kuin pihvilihaa.
On se Moose Jumalan hyvä, ettei sinusta tullut opettajaa. Opettajat ovat yleensä juoppoja tai päätyvät eettisesti arveluttavaan itsemurhaan.
Vaan niin ne lääkäritkin. Onneksi sinulla on sitä pappiskoulutustakin.
Ne uudet pahat supertäit saattavat olla kooltaan ja käytökseltään kuulemma kuin Baskervillen koirat. Neljä kampaajaa on Suomessa jo kadonnut asikakkaan niskatukan sekaan, sille tielleen kadoten. Hallituksen taholta ei ole tehty mitään.
Lääkärinä voi säästää pitkän euron kun tekee leikkaukset itselleen kotona, ja papinkoulutus antaa kyvyn ja pätevyyden videoida etukäteen oma ruumiinsiunauksensa, tulee sitten hyvin tehtyä sekin. Alttaritaululle vaan videotykki ja yleisölle nenäliinat käteen.
Eikö ole törkeää?! Siellä ne vaan ministerit, kansanedustajat ja muut rötösherrat korottelevat omia palkkojaan ja vievät harrastuskerhoilleen kaikki kansalle tarkoitetut rahat. Kampaajien asioista ei välitä enää kukaan, tässä maassa, meidän isänmaassamme! Jotain olisi tehtävä ja pian supertäiden pysäyttämiseksi.
Ainakin netissä ja blogeissa pörräävä opettajisto on Hesarin tilaston mukaan 78,5 %:n vahvuudella juoppoja tai eläkkeellä, molloin mistäkin syystä.
Niin, nuorten olisi tärkeää tänä aikana hankkia itselleen vähintään kaksi tutkintoa. Tulee elämä kannattavammaksi niin. Sinä olet siitä hyvä esimerkki.
Kyllä ne syyt sieltä lapsuudesta yleensä löytyvät, eläkkeeseenkin. Usein vanhemmat eivät ole osanneet asettaa lapselleen rajoja rakkaudella.
Hyvä etten ole opettaja, joutuisin vielä pitämään blogia.
Se on meillä opettajilla sillä lailla verissä tämä kasvattaminen ja kansan sivistäminen. Siksi minäkin blogia pidän.
Niinhän Opettajankoulutuslaitoksen entinen johtaja Eikka runoili: "eläkeläisinä syntyy sylilapset, ja nuori ope tyrineen on hautaan valmis jo."
Hyvä että opettajat ovat niin ahkeria blogin pitäjiä, saamme tyhmemmät aikuisetkin tässä sivistyä.
Näin se on, ihan elävästä elämästä puhut.
Mutta nyt meidän ehkä pitäisi uinahtaa, Moose? Jaksaisimme puuttua yhteiskunnan epäkohtiin huomannakin. Yöuni on ihmiselle tärkeä. Ei tule tyriäkään samalla lailla.
Näin varmaan on. Mutta on syytä hetkeksi viivähtää siinä mitä Nurmikko ikkunanpokaan tuijotellen lauloi:
Kun toinen kaiken kylvää
Ja toinen vain niittää
Nää unet ja haaveet
Unet ja haaveet
On raskaita kantaa
Yritetään kuitenkin kantaa. Hyvää yötä.
Ne niittäjät on varmaan niitä mamuja.
Mustaa yötä, Moose.
Lähetä kommentti